Koivu ta hänen yštävät

Koivu ta hänen yštävät

Irina Nikitina
23.12.2023
Starina vienankarjalakši, kuin koivul oli ystävie – kottaraini, varpuset ta ihmiset.
Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Kuva: Jekaterina Jefimik
Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Kuva: Jekaterina Jefimik

Koivu kašvo pellolla. Hiän oli korkie, šolakka, kiharalatvani. Kaikki siiriččiaštujat ihual’tih koivun kaunehutta.

Kerran puun okšah istuutu kottaraini ta rupesi sualiutumah omah kohtaloh:

— Hyvä šiula on, koivuni. Šie šeisot yhellä paikalla ta šiun ei tarviče ajatella, mitein elättyä iččie, mistä löytyä talo, mitein pelaštautuo petoloista. A miula koko elämä on touhuissa ta hommissa. Mie olen niin vaipun!

Koivu vaštasi linnulla:

— Miun elämä ei ole niin helppo, kuin šie ajattelet! Tiijätkö šie, kuin kova tuuli toičči viäntelöy ta katkual’ou miun okšie, revittelöy lehtijäni, a kuin pakkasella mie tutajan vilušta, kuin pitkäaikasena poutana miun juurilla on vaikie löytyä vaikkapa yhen vesipisaran ta mie tupehun janošta. Ennein tiälä kašvo monta koivuo — miun čikkoja, ka hyö ei keššetty vaikeukšie ta kuivettih. Mie vielä nytki ikävöičen heitä. Joka šykyšy mie kaimuan lehtijäni ta miun on niin suali piäštyä heitä lentoh. Yksi vain ilo on, jotta kevyällä hyö myöššytäh miun luokši! Monet lehtimavot ta toiset tuhuojat pilatah miun kuorta. Täššä milma voitta auttua vain työ, linnut. Niin jotta ei ole mitä kajehtie, kottaraini! A šie vet olet äijän mitä nähnyn omien šiipien avulla ta pahana šiänä voit missänih peittäytyö.

Kottaraini alko ajatella:

— Niin, višših jokahisella on omie iloja ta omie huolieki. Ka šie milma oikein miellytät, armaš koivuni! Još tahot, mie rupien käymäh šiun luokši, konša miula ollou vaikkapa vähäsen vapuata aikua.

Hyö šovušša elettih koko talvi. Enšimmäistä kertua koivulla ei ollun ikävä pakkasella šiällä, vet hänen kera oltih hänen pikkaraiset kaverit.

Šiitä ajašta alkuan kottaraini rikeneh lenteli koivun luo. Hiän istu puun okšilla ta lauleli omie lauluja. Kerran näitä lauluja kuuli ihmini ta kiinitti puuh kottaraispöntön. Nyt kottaraini ei lentän pois pitäkši aikua, vet hänen talo oli lähellä.

Niin mäni onnellini kešä. Tuli šykyšy. Kottaraini lenti lämpimih maih. Koivu tuaš jäi yksin ta niin hiän ois ni ikävöinyn kevyäh šuaten, ka kerran hänen okših istuutu kakši varpuista, kumpaset vapistih vilušta. Varpuset ei löyvetty mimmoistakana taluo nuapuripos’olkašta. Hyö oltih vielä nuoret, a kaikissa šopivissa paikoissa jo elettih vanhemmat linnut. Konša varpuset nähtih kottaraispönttö, hyö oikein ihaššuttih ta kyšyttih koivulta:

— Koivuni, voimmako myö ašettautuo elämäh šiun kottaraispönttöh talvekši?

— Tietyšti, vaštasi koivu. — Kešällä tiälä eläy kottaraini, a talvella kottaraispönttö šeisou tyhjänä. Mie olen hyvin iloni teilä!

Hyö yštävällisešti ta šovušša elettih koko talvi. Enšimmäistä kertua koivulla ei ollun ikävä pakkasella šiällä, vet hänen kera oltih hänen pikkaraiset kaverit. A konša tuli kevät, ni varpuset šiivottih kottaraispönttö ta annettih tila kottaraisella, kummaista niin vuotti koivu. Kottaraini myöšty oman puolison kera. Hyö yheššä iloil’tih kevyäštä, koivun vihreistä lehtilöistä, a šiitä ni pienistä linnunpoikasista, kumpaset ilmeššyttih kottaraispöntöššä.

Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Tietyšti, enemmän kaikkie iloili koivu, vet nyt hänen luokši kiirehittih kuin pienet, niin ni šuuret yštävät.


Kiänti Maikki Spitsina.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Karjala on valmis metsäpaloihin
Kaikki metsäpalojen torjuntaan käytettävät koneet ja kalusto on tarkastettu ja todettu käyttökelpoisiksi. Vakinaiset palomiesten ja savuhyppääjien virat on täytetty.
Karjalan Sanomat
”Opetan vepsän kieltä tulevaisuuden hyväksi”
Vuoden opettaja -kilpailun voittanut Anastasija Jevtušenko haluaa vepsäläisten säilyttävän kielensä ja kulttuurinsa useita vuosia.
Karjalan Sanomat
Ystävyysseura lopettaa toimintansa
Karjala–Suomi-ystävyysseuran jäsenet äänestivät yhdistyksen toiminnan lopettamisesta. Seuran lakkauttaminen kestää vähintään pari kuukautta.
Oma Mua
Voinal murjottu lapsusaigu
On mennyh seiččiekymmen yheksä vuottu, kui loppih Suuri Ižänmualline voinu. Nygöi on jiännyh pikoi näppine niilöi, ken nägi da mustau voinan sruastiloi da gorii. Enimyölleh elos nygöi ollah vai voinan lapset.
Karjalan Sanomat
Karjalan noitasapatti kutsuu mukaan
Folkfestivaali debytoi Petroskoissa 13. toukokuuta. Sen tavoitteena on saada nuoret kiinnostumaan karjalaisista perinteistä.
Karjalan Sanomat
Lisää rahoitusta Ympäristö-hankkeeseen
Hankkeen uusi rahoitus alkaa vuonna 2025. Karjalan on nyt määrättävä tehtävät, joihin se hakee rahoitusta.
Oma Mua
Mustakkua niilöi, kedä tänäpäi ei ole meijänke
Voitonpäivy on suuri da kallis pruazniekku. Tänä vuon roihes jo seiččiekymmen yheksä vuottu, kui loppih Suuri Ižänmualline voinu, kudai toi äijän gor’ua rahvahale.
Karjalan Sanomat
Kižille nauttimaan, uimaan ja juoksemaan
Saari tarjoaa vieraileville luonnonrauhaa, nähtävyyksiä, majoitusta, tapahtumia ja aktiviteetteja. Museon alus kuljettaa matkailijoita Ojatevštšinasta saarelle viidessätoista minuutissa.
Karjalan Sanomat
Vepsäläisistä kertova teos Vuoden kirjaksi
Vepsäläisten kulttuuriperintö -kirjaan on koottu Vladimir Pimenovin etnografisten tutkimusmatkojen aineistoa. Tutkimusmatkat tehtiin vepsäläisten asuinpaikoille Leningradin alueella ja Karjalassa.
Oma Mua
Härkä tervattu šelkä
Tämän karjalaisen starinan Santra Remšujevalta iäninauhalla kirjutti Raisa Remšujeva pimiekuušša 2005.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль