“Karjala” on luotettava folklorilla jo 60 vuotta
Yhtyvehen peruštajana ta enšimmäisenä ohjuajana oli balettimuasteri Helmi Malmi. Vuotena 1973, konša Helmi Ivanovna jätti ryhmän, šen johtoh tuli hänen tytär Viola Malmi. “Karjalaisen folklorin muamon” ohjuama yhtyveh šiirty Kanšallisien kulttuurien keškukšen tiloih, šai nykysen nimen ta tunnukšen šekä esitti Karjalan kanšojen folklorie lavalla. Rahvaš hyvällä mielin otettih vaštah folklorie. Še kehitty ta tuli šuositukši.
Nykyni “Karjala” luotettavašti jatkau tätä perinnehtä, jotta kaččojat šuatais nähä mitein esitettih katrillija, vuorotanššija, kruukoja 200–300 vuotta takaperin.
Tänä vuotena “Karjala” täytti 60 vuotta. Niistä jo 34 vuuvven aikana yhtyveh eläy ta kehittyy innokkahan Andrei Anisimovin joholla.
– Mie liityin “Karjalah” 40 vuotta takaperin 17-vuotisena koulun piäštökkähänä. Olen harraštan tanššimista eri ryhmissä aikasešta lapšuošta alkuan. Nähtyö “Karjalan” esitykšie rakaššuin kanšantanššiloih. Miula tuli šuuri himo tulla yhtyveheh. Ohjuajakši tulin ihan šattumalta. Kulttuurišivissyšopiston jälkeh meinasin tulla šotilahakši. Ka eryähänä päivänä, jo armeijan jälkeh, šain Kulttuuriministerijön miäräykšen tulla “Karjalan” johtoh. Viola Malmi meinasi ruatua Kantele-yhtyveheššä ta valičči miut “Karjalan” uuvvekši ohjuajakši, muistelou Andrei Anisimov.
Pitkien vuosien aikana vaikeukših kaččomatta Andrei Vladimirovič konšana ei ajatellun jättyä “Karjalua”. Ruato on aina innoššuttan yhtyvehen ohjuajua.
– On tosi mukava kunnoštua ta dešifroija eri tanššija, šyventyö niijen ytimeh, jotta näyttyä rahvahalla. Esittyä folklorie lavalla ei ole helppo, šentäh aina opaššumma, tutkimma eri lähteitä. Šen anšijošta meilä on mahollisuš näyttyä šitä, mitä ei nähty äšen meijän pravoämmöt, koroštau miun pakinakaveri.
Kerran yheššä Kiži-musejon folkloriyhtyvehen kera “Karjala” kokonah rekonstruoičči Kalevalan moniošasen kruukan. Kuuši parie ohjasi šitä ta tanšši 50 minuuttie. Šamah aikah yhet artistat issuttih, toiset juteltih loitomma. Kaikki mäni kuin oikien karjalaisen pes’s’outan aikana.
“Karjalan” huomijon pistehenä on juuri folkloritanššit, kumpasie esitettih etupiäššä kylissä. Vuuvvešta 2018 alkuan yhtyveh joka vuosi viettäy Hienoja tanššija -illaččuja. Hienoiksi tanššiloiksi šanotah kaunehie tanššija, kumpaset oltih šuosittuja Karjalan kylissä ta kaupunkiloissa 1920–1950-luvulla. Niijen luvušša on valšši, pas d’Espagne, kahen aškelen tanšši, krakov’ak, polkka. Šemmosissa illačuissa joka halukaš šuau iče opaštuo tanššimah niitä hienoja tanššija yhtyvehen nerokkahien ošallistujien joholla.
– Joka tanšši-illačču keryäy äijän vierahie. Konša ymmärtimä, jotta rahvaš kiinnoššutah folkloritanššiloista, tuli ajatuš luatie video-oppahan. Karjalan Rahvahan Liiton yheššä kirjuttima Hienoja tanššija -projektin. Še šai Presidentin granttišiätijön kannatušta. Projektin rajoissa on kuvattava 15 videotuntie 1920–1950-luvun tanššiloista. Ne ei olla karjalaisie, a lainattuja tanššija. Esimerkiksi, raatikko-tanššie piettih karjalaisena, ka myöhemmin tuli šelväkši, jotta šillä on ranškalaini alkuperä. Šottisi-tanšši on šakšalaini, šilloin kun šitä niise piettih karjalaisena. Musiikkie nauhotetah ammattimusikantit. Šiitä vaštuau meijän nerokaš konserttimeštari Jevgenii Mihailov, šanelou yhtyvehen ohjuaja.
Karjalan tašavallan kanšallisešša teatterissa 18. šajekuuta pietty tanšši-ilta oli omissettu Karjala-yhtyvehen vuotisjuhlalla. Tilaisukšeššaa Andrei Anisimov šai Karjalan šielu -palkinnon.
“Karjala” kučču yštävie ta piti yhtehisen konsertin. Šiih otettih ošua Kižin musejon folkloriyhtyveh, Karjalan rahvaš -ryhmä, Gundari-kyläorkesteri, Čičiliušku-teatteri, Vesläžed-yhtyveh ta Petroskoin Glazunovilla nimitetyn konservatorijan opaštujat. Konsertin jälkeh tilaisuon vierahie vuotettih karjalaiset tanššit ta iloset kisat teatterin etušalissa. Andrei Anisimovin mukah, juhlapäiväkši ommeltih kymmenen naispukuo Karjalan eri piirilöistä. Rahotušta anto tašavallan kulttuuriministerijö.
Nykyjäh yhtyveheššä on noin 20 artistua, ka ei kaikilla niistä ole mahollisutta šiännöllisešti ottua ošua “Karjalan” elämäh. Šuurin oša ošallistujista on noin 30–40-vuotisie. Niijen luvušša on eri ammattien etušajie: virkamiehie, opaštajie, taiteilijie. Eryähillä heistä yhtyveh anto uušie harraššukšie. Monet naiset ruvettih šyväšti opaštumah ommella karjalaista pukuo.
– Miun naini Ol’ga Husu liitty yhtyveheh vuotena 2011. Još šilloin hänellä ois šanottu, jotta hiän kiinnoštuu karjalaiseh pukuh, ni hiän ei ois uškon. Kuitenki nykyjäh Ol’ga toteuttau Pihan etiketti -projektie, mi opaštau karjalaisen puvun oikieta käyttyö, kertou Andrei Vladimirovič.
Andrei Anisimov pahottelou, jotta on tosi vaikieta houkutella nuorie ta miehie.
– Voit olla nuoret pietäh folklorie ikävänä. Ka meilä on esitykšie, festivalija, matkoja, vaikutelmie – še on kirkaš ta mukava elämä! Mie aina koroššan, jotta myö emmä vuaji ainutluatusie horeografisie kykyjä. Folkloritanšši on elävä. Myö ušein improvisoimma, jotta läheššyttyä esityštä elämäh. Lavalla pakajamma, šuutkimma, isemmä šilmyä, šanelou Andrei Anisimov.
“Karjalan” ohjuaja tunnuštau, jotta nykyjäh hiän ei niä omua perijyä.
– Tavallisešti ryhmä ei voi elyä ilman ohjuajua. Ka äšen još yhtyveh lakkuais olomašta, haluosin, jotta tämä kulttuuri eläis, jatkuis, a ihmiset tiijettäis männyön ajan perinnöštä, toivou Andrei Vladimirovič.
