Kindahan zuakkunat on elavutettu festivualis
Pyhänpiän jo huondestu myöte nägyi, ku vihmusiä voi rikkuo festivualin luadijoin da gostien pluanat. Ga eibo sidä roinnuh. Pahah siäh kaččomattah rahvastu Kindahan kyläh, 36. juumorufestivualih tuli äijy da kaikkielpäi. Oli tulluzien joukos eri Karjalan linnois da kylispäi tulluzii da Karjalan ulgopuolel eläjii. Festivualin aigah vaihtelii siä nikelle ei olluh tiel. Kaikin suadih huogavuo, pidiä iluo da suaja uuttu neruogi muasteripajois.
Tämän vuvven festivualin teemakse sen luadijat vallittih syömizii da syöndytaboi, sendäh enimät festivualin aigah ruadanuot vesseldys- da kižuandulagevot da kohtat oli omistettu tälle teemale. Erähäs kižakohtas lapset da nuoret mielihyväl suadih kalua kalarokakse, kannettih vetty korendol, opastuttih panemah päččih piiraiproutivuo. Toizes voidih viessata suuril puuhizil lauččuviesoil kai, midä tarvitah keittäjes libo tiijustua gadaičendan vuoh sidä, midä ei pidäs syvvä da mi ei ole tervehys ozua ennustannuole ristikanzale.
Suurel laval toine toizele jälles tuldih pajattamah karjalan da ven’an kielel Karjalan kuulužat pajojoukot. Heijän ezityksien välis festivualin vedäjät yhtytottu opittih ihaškoittua rahvastu, kučuttih heidy lavale ozuttamah omii neroloi eri kilvois. Net tietty dielo oli omistettu syöndäle da syömizile. Yksil kilbuniekoil pidi silmät salvas vaiku n’uustandan vuoh ovvostua, mittumua syömisty taritah heile kilvan pidäjät. Toizil pidi yhtes minuutas syvvä enämbän kaikkii pel’menii. Rahvas ei painettu lauččou, mielihyväl nostih lavale ozuttamah omii neroloi da suadih sit hyvät lahjat kilvois. Pruazniekan piälimäzenny lahjannuhäi oli delegy höštötty, sen omistai sai tiijustua arbajazis.
Konzu pihal täytty vägie pajatettih, tansittih, kižattih da kilbailtih, kylän ei suurehkos muzein talois petroskoilaine Karjalan rahvas -teatru ihaškoitti festivualin gostii omal spektaklil. Se oli mielenkiinittäi da mielehpainui ozutus Kindahan zuakkunoin mugah. Näbielöih karjalazih ruuttih šuorivunnuot artistat ylen maltajen da nerokkahasti ozutettih yhtes spektaklis mondu Kindahan miehile tapahtujua priiččua da kummua. Kaikile tuttavat Kindahan zuakkunat – “Oligo piä?”, “Juotattau”, “Voi aitas”, “Mužikku kadoi”, “Zirkalozeh näh”, “Mučoi” – tuldih ezile yhten ozutuksen aigua. Rahvas ylen äijäl miellyttih teatran ozutukseh, pläkytettih käzii artistoile da kučuttih vie kerran lavale. Artistat rouno ku vai kaksi kerdua huavattih ozuttua omua spektaklii, sen sai lugie spektaklin kučunduilmoitukses, ga ozutettih äijiä enämbän, moine kuulužu da kyzyttävy rodih heijän ozutus festivualin gostien keskes. Nerokkahat petroskoilazet artistat Kindahan kylän festivualin jälles jo suadih kučun tulla ezittymäh toizih kohtih. Himoittas ku heijän neros tiijustettas muijal.
