”Ilman rakkautta ei saa elää, mutta elämme”
Petroskoin draamateatteri Luovapaja esitti petroskoilaiselle yleisölle lyyrisen komedian Romeoista ja Julioista (Casting), jota ei ole aiemmin esitetty Venäjällä eikä missään maailmassa. Siksi voi sanoa, että esitys on saanut maailmanensi-iltansa.
Teatterille sen on ohjannut Ruotsissa asuva ohjaaja Aleksandr Nordštrem. Esityksen pohjana on tunnetun venäläisen kirjailijan Aleksei Slapovskin uusin näytelmä. Slapovski aikoi itse saapua paikan päälle, mutta ei ole pystynyt sairauden vuoksi.
Vain ensi näkemältä Slapovskin näytelmä voi tuntua kevyeltä.
— Näytelmä on vaikea, mutta se edistää aitoa venäläistä draamakirjallisuutta. Toiset kirjoittavat näytelmiä ja toiset tekstejä, joiden pohjalta ohjataan esityksiä. Teksteissä konflikti, luonteet ja kieli jäävät toiselle sijalle. Tekijöitä kiinnostaa eniten aihe. En tarkoita, ettei niitä saa esittää. Slapovski kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka kirjoittavat näytelmiä, ohjaaja Aleksandr Nordštrem kertoo.
Näytelmä kertoo rakkaudesta ja muutoksista, jotka ovat tapahtuneet ajan mittaan. Esityksen päähenkilö lausuu loppukohtauksessa: ”Ilman rakkautta ei saa elää, mutta me elämme.”
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat kuvauspaikkaan. Rakastuneet parit, joilla ei ole teatterikokemusta, koe-esiintyvät Shakespearen suuriin rooleihin. Näyttelijät valitsee kunnianhimoinen ohjaaja, joka on eksynyt omissa tunteissaan. On vielä apulaisohjaaja, joka ei ole menettänyt toivoa perheonnesta. Kaikki sankarit herättävät hymyä ja myötätuntoa. Katsoja voi tunnistaa itsensä jostakusta heistä.
Näytelmässä on mukana Luovapajan melkein kaikki nuoret näyttelijät.
Komedian nuoret sankarit, 2000-luvun Romeot ja Juliat näyttelevät Shakespearea, tuntevat ja kokevat tunteita kuin Shakespearen sankarit. Ovatko nykynuoret valmiit ymmärtämään klassisia tekstejä? Mitä on rakkaus 2000-luvulla? Näytelmä pohtii kysymyksiä, mutta katsoja joutuu itse vastaamaan niihin.
— Nykyihminen suhtautuu Romeon ja Julian rakkaustarinaan toisin kuin aikaisemmat sukupolvet. Nyt Romeon ja Julian uhrautuva rakkaus ymmärretään kummalliseksi, hulluksi ja koomiseksi. En puhu siitä, että se on hyvää tai pahaa. Tämä on tosiasia. Näytelmässä esitämme kysymyksiä ja näytämme, että kaikki on muuttunut. Esitämme plussat ja miinukset. Kuitenkin katsoja päättelee, onko se hyvää vai pahaa, Nordštrem sanoo.
Esitys Romeoista ja Julioista (Casting) sai ensi-iltansa Luovapaja-teatterissa viime torstaina. Sen pääsee näkemään myös tammikuussa. Seuraavat näytökset järjestetään 12. ja 13. tammikuuta.
Uusi hanke suunnitelmissa
Vuonna 1983 Leningradin teatterin, musiikin ja elokuvan instituutista valmistunut Aleksandr Nordštrem työskenteli jo aiemmin Karjalassa. 1980-luvuilla hän ohjasi muutaman esityksen Petroskoin Suomalaisessa (nyk. Kansallisessa) teatterissa.
— Vuonna 1982 tulin Suomalaiseen teatteriin ohjaamaan diplominäytelmän Kukaan ei usko. Siellä silloin Pauli Rinne työskenteli pääohjaajana. Vuoteen 1989 asti työskentelin teatterissa ohjaajana. Ohjasin kymmenen näytelmää. Työskentelin samanaikaisesti muissakin kaupungeissa, Aleksandr Nordštrem kertoo.
— Vuonna 1991 muutin Ruotsiin, mutta jatkoin yhteistyötä Suomalaisen teatterin kanssa. Ohjasin teatterissa Maria Callasin. Myös ohjasimme esityksen yhdessä teatterin pääohjaajan Andrei Dežonovin kanssa. Nyt suunnitelmissa on taas yhteishanke, ohjaaja kertoo.
Aleksandr Nordštrem ja Draamateatterin johtaja Aleksandr Poberežnyi-Beregovski ovat tunteneet toisensa 35 vuotta. He ovat pohtineet yhteistyöideaa jo pitkän aikaa.
— Nyt pandemian aikana päätimme kuitenkin toteuttaa tämän hankkeen. Ohjasin jo Slapovskin yhden näytelmän. Kirsikkatarha sai ensi-iltansa 20 vuotta sitten Ruotsissa, Nordštrem kertoo.
Nyt ohjaaja on ohjannut Slapovskin tuoreen näytelmän Venäjällä.
Aleksandr Nordštrem on ohjannut myös Valko-Venäjällä, Suomessa, Latviassa, Tanskassa, Sveitsissä ja Italiassa.
