Ei tullutkaan äänettömyys
Petroskoilaisen ohjaajan ja Petroskoin konservatorion näyttelijäntyönlaitoksen johtajan Sergei Proninin uusi esitys Äänettömyys sai ensi-illan Petroskoissa. Se pohjautuu unkarilaisen näytelmäkirjailijan Miklós Hubayn näytelmään.
Äänettömyys on Petroskoin konservatorion näyttelijäntyönlinjan opiskelijoiden ensimmäinen esitys näyttämöllä yleisölle.
— Äänettömyys on tarina kielestä, joka on häviämässä, sillä maailmassa on jäänyt eloon vähemmistökansan viimeinen edustaja. Esityksessä ei sanota, mistä kielestä kyse on. Se voi olla minkä tahansa vähemmistökansan kieli, Sergei Pronin selittää.
Ongelma on ohjaajan mukaan ajankohtainen, sillä on arvioitu, että yksi kieli kuolee noin kahden viikon välein. Kysymys on Karjalalle tärkeä. Karjalan kielellä ei ole virallista statusta.
— Teatterin tavoitteena ei ole vastata kysymyksiin, vaan antaa aihetta ajatteluun: onko esityksessä nostettu ongelma lähellä sydäntäsi vai oletko sinä eri mieltä esityksen tekijöiden kanssa, Pronin sanoo.
— Kielet kuolevat, ja se on kauheaa. Meidän on tehtävä kaikkemme vähemmistökansojen kielten säilyttämiseksi. Jos maailmassa on ihmisiä, jotka pitävät itseään tietyn kulttuurin edustajina, niin valtioiden tulisi tukea niitä ihmisiä, Pronin sanoo.
Näytelmä Äänettömyys oli Miklós Hubayn vastaus 1960-luvun tapahtumiin Jugoslaviassa.
Siinä pohditaan virallisen kielen statusta ja nostetaan esiin kieliongelmia: mitä kieltä pitää käyttää kansalliskielenä. Näytelmä oli kirjoitettu 1970-luvulla.
Proninin mukaan unkarilaisten näytelmäkirjailijoiden näytelmiä on ohjattu vähän Venäjällä, vaikka unkarilainen teatteri on oikein mielenkiintoinen.
Lavalla näyttelijät puhuvat sekä venäjää että suomea. Pääroolissa esiintyvä Ronja Kinnunen on kääntänyt näytelmän suomeksi.
Esityksen aikana juontaja tulkkasi esityksen venäjäksi, sillä katsomossa oli suurimmalta osalta venäjää puhuvia katsojia. Ohjaajalle ja juontajalle Sergei Proninille tulkkaus oli uusi kokemus.
Yksinäytöksisessä esityksessä ovat näytelleet Ronja Kinnunen, Igor Turnovski ja Jevgeni Jerjomitšev.
Kinnunen ja Turnovski opiskelevat Petroskoin konservatorion näyttelijäntyönlinjan kolmannella vuosikurssilla. Jerjomitšev on konservatorion lauluosaston toisen vuosikurssin opiskelija.
Opiskelijat aloittivat harjoitukset syyskuussa.
— Esiinnyn 16-vuotiaan naisen osassa. Hän kuuluu kansaan, joka on kokonaan hävitetty ja hän on viimeinen. Koko hänen perheensä joutui hävitysleiriin. Tilanne muistuttaa toista maailmansotaa. Ainoa pääsykeino tästä tilanteesta on, että hän unohtaisi koko kansansa, tapansa ja kielensä. Jos hän ei halua luopua omasta kansastaan ja kielestään, hänen täytyy kuolla, näyttelijäopiskelija Kinnunen selittää.
Esitys kuvaa 12 tunnin mittaista elämänpätkää.
— Tyttö on hyvin samanlainen, kuin minä olin 16-vuotias, siis minulle on melko helppo näytellä. Toisaalta hahmoon oli vaikea samastua, sillä on henkilökohtaisia traumoja.
Vartija raiskasi hänet ja hän on raskaana. Tietenkin näyttelijänä pyrin löytämään jonkin tien siihen, Kinnunen kertoo.
Esityksessä Kinnunen puhuu pelkästään suomea, koska hänen esittämänsä hahmo kieltäytyy puhumasta niin sanottua valtion kieltä, joka näytelmässä on venäjä.
— Olen onnekas, että saan jo opiskelun aikana tehdä haastavampaa pääroolia. Tämä hahmo on kokenut niin paljon, ja se on todella mielenkiintoista yrittää löytää itselleni niitä samastumiskohtia tästä hahmosta, hän sanoo.
Pietarista kotoisin oleva lauluoppilas Jevgeni Jerjomitšev esiintyy Renegaatin roolissa.
Hänen näyttelemänsä hahmo on julma vankilan vartija, joka on luopunut omasta kielestään ja kansastaan.
— On kiinnostavaa, että ihmiset asettavat rajoja itselleen. Voisimme asua maapallolla, jossa olisi ainoa valtio ja jossa puhuttaisiin eri kieliä, Jerjomitšev pohtii.
Esityksiä järjestetään lisää, sillä opiskelijoiden on pakko harjoitella. Se on osa opiskelua.
Esitykset voi nähdä konservatorion asuntolan konserttisalissa.
Suunnitelmissa on kantaesittää ensi lukuvuoden loppuun mennessä vielä kaksi esitystä, joihin kaikki opiskelijat osallistuvat. Toinen niistä on Kalevalan pohjalta tehty suomenkielinen esitys. Näytelmäkirjoituksen tekijä on Seppo Kantervo.
Korona on haastanut opetusta
Koronapandemia on vaikuttanut Petroskoin konservatorion näyttelijäntyönlinjan opiskelijoiden opiskeluun. Linjalla opiskelee kahdeksan suomalaista naisopiskelijaa ja venäläinen miesopiskelija.
Koronapandemian alussa suomalaiset tytöt lähtivät Suomeen. Huoli siitä, minkälaista terveydenhuoltoa he saavat, jos sairastuvat koronaan, pakotti heidät lähtemään Venäjältä. Kolme tyttöä on jo palannut Petroskoihin ja jatkanut opiskelua. Viisi suomalaista palaa Petroskoihin kesällä. Nyt he suorittavat kaikki mahdolliset kurssit etänä.
— Tiedän, että tytöt, jotka ovat nyt Suomessa, eivät päässeet aloittamaan kunnolla näyttelijäntyön opintoja. On vaikeaa järjestää opiskelua etänä. Näyttelijäntyössä on tärkeä olla samassa huoneessa. Heillä oli jonkin verran monologeja, tanssia ja lavaliiketunteja. Nyt teemme enemmän kirjallisia aineita. Opiskelu on jarruuntunut ja se on harmillista, mutta pyrimme valmistumaan samassa ajassa, näyttelijäntyönlinjan opiskelija Ronja Kinnunen sanoo.
