Vienan henki šäilyy muuttomattomana

Vienan henki šäilyy muuttomattomana

Uljana Tikkanen
08.08.2022
Karjalaisien pruasniekkojen kalenteri on täyši tapahtumie. Erityisešti kešällä. Joka netälinloppuna pietäh iluo Karjalan eri ošien kylissä.
Meri ta Anita Gunderivit šäilytetäh perintehellisie piirtehie käsitöissä. Kuva: Uljana Tikkanen
Meri ta Anita Gunderivit šäilytetäh perintehellisie piirtehie käsitöissä. Kuva: Uljana Tikkanen

Karjalaisien pruasniekkojen kalenteri on täyši tapahtumie. Erityisešti kešällä. Joka netälinloppuna pietäh iluo Karjalan eri ošien kylissä. Vienan eläjillä niitä višših ei riittän ta viime vuotena oli pantu alku uuvvella kešäpruasniekalla Pirttilahen kyläššä.

Pirttilahen kylä on šuurella niemellä Ylä-Kuitti -järveššä Vuokkiniemen lähellä. Matka mottorivenehellä Vuokkiniemeštä keštäy vain kymmenen minuuttie. Pirttilahteh kuuluu kakši ošua – iče kylä ta Taipale-huuttori. Šielä on kunnoššettu Marija Kallisen talo. Huutorin isäntä Leonin Gundirev pitäy huolta Taipalen vanhojen talojen šäilyttämiseštä ta huuttorin jatkoelämäštä.

Heinäkuun lopuušša pietyn pruasniekan keškitapahtumana oli Pirttilahen istorijašta kertojan infotaulun avuamini. Še oli luajittu Myö karjalaiset -projektin rajoissa. Venäjän kielellä tekstin valmisti ta kiänti šen karjalakši huuttorin isäntä Leonid Gundirev.

Tietotaulun avajaisissa Taipalen isäntä kerto kylän istorijašta, omašta šuvušta ta Taipalehen nykyiseštä ta tulovaisuošta.

̶  Nyt myö perehen kera vietämmä tiälä kešyä. Kunnoššamma omua paikkua ta tahomma, jotta šiitä tulis taitopaikka, kunne ihmiset voitais tulla šuaha innoššušta. Taipalen talo oli šäilytty hyväššä kunnošša, šentäh kun tiälä 1980-luvun loppuh šuaten eli Marija Petrovna Kallio, kummaista šanottih Taipalen Muarie. Tämä talo on ainut koko Vienašša niin hyväššä kunnošša šäilynyn talo, šelitti Leonid.

Tietotaulušta šuau lukie mimmoni elämä oli tiälä ennein, kuin äijän ihmistä eli kyläššä, mitä kylän nimi merkiččöy, nähä šen vanhoja valokuvie. Kaunehen puulauvan šitä varoin luati vuokkiniemiläini Aleksandr Lesonen.

 ̶  Tämä on kolmaš tietotaulu, kumpasen myö olemma ašettan tänä kešänä. Enšimmäini oli Koynäškošella, toini – Ponkkalahešša ta kolmaš – tiälä. Kaikilla niillä on šama tarkotuš, kertuo paikan istorijašta, šano projektin johtaja Julija Filippova.

Taipalen talo oli šäilytty hyväššä kunnošša, šentäh kun tiälä 1980-luvun loppuh šuaten eli Marija Petrovna Kallio, kummaista šanottih Taipalen Muarieksi. Tämä talo on ainut koko Vienašša niin hyväššä kunnošša šäilynyn talo.
Leonid Gundirev, huutorin isäntä

Vuokkiniemen kylän eläjät, Viena-šeuran jäšenet, Koštamukšelaiset, Vienan Karjalan eläjät ta vierahat šuatih tulla kešäpruasniekkah Pirttilahen kylän Taipale-huuttorilla.

Tapahtuma yhisti karjalaisen kulttuurin innoštunuita jo toista vuotta. Tiälä šai ošallistuo karjalaisen kaparokan ta uuhhan keittämiseh, a kaikenmoisie piirakkoja kalan, marjan ta hutun kera, kalua šavuštettuna tahi šuolattuna vierahat tuotih mukah. Kaikki oli järješšetty kuin ennein. Horšmačäijyö keitettih samovuaroissa ta kerralla piti keittyä vettä vähintäin kolmešša, jotta šitä riittäis kaikilla.

Pruasniekan ohjelmašša oli lauluja karjalakši ta šuomekši, Koštamukšešta tullut duetti: akkordenilla šoittaja Oleg Kaliničev ta laulaja Jalmar Pavilainen esitettih ihanie vilkkahie ta hitahie karjalaisien ta šuomelaisien šäveläjien šävelmie šekä kanšanlauluja ta Viena-šeuran vanhemman šukupolven jäšenet opaššettih nuorempie tanššimah. Tyytyväisekši jiätih kaikki.

– Meilä on oikein mukava, jotta ihmiset tykätäh lauluista, kumpaset myö esittimä. Vaikkapa kaikki ei ošata tanššie karjalaisie tanššie ta on ilo nähä, jotta hyö ei čuipotella eikä šeisota šivulla, a tullah tanššimah kuin tahotah. Myö ei niin ammuin laulamma duetissa ta tiälä šaima šuurta innoššušta, šano Jalmar Pavilainen.

Pruasniekalla oli niise mitä opaštuo. Ol’ga Remšu järješti muasteri-oppi, missä šai luatie olkiheposie ta lintusie lankašta, kaikki halukkahat šuatih auttua Gunderivien perehtä jauhomah vil’l’ua jauhinkivilöillä, Uljana Tikkanen piti karjalan kielen interaktiivini oppituntti, a Ondrei Ponomarjov opašti šoittamah jouhikolla. Oli niise kantelehie, kumpasilla joka halukaš voipi šoittua lyhyitä kappalehie tahi šepittyä omie šävelmie. 

Tämä on kolmaš tietotaulu, kumpasen myö olemma ašettan tänä kešänä. Enšimmäini oli Koynäškošella, toini – Ponkkalahešša ta kolmaš – tiälä. Kaikilla niillä on šama tarkotuš, kertuo paikan istorijašta.
Julija Filippova

Perintehellisešti Meri ta Anita Gunderivit kitaran šoitolla laulettih šukutalon portahilla istuos’s’a.

̶  Vašta olen luken Ervastin kirjan Vienan kylih matkuštamisešta ta šielä oli kertomuš kyläpruasniekkah käymiseštä. Ta netälin piäštä myö tulima tiälä. Mie nävin mitein valmistauvuttih pruasniekkah. Konša ajoma venehellä ta aštuma huuttorilla männykkyö läpi oli tunnelma, jotta piäšet vierahanvaraisuon paikan šepäykšeh ta šyntyy tunneh, jotta šilma tiälä vuotetah. Lapšet ta aikuhiset, naiset ta miehet ollah hyvällä mielellä. Pruasniekalla tuntu perehen lämpyö, šano Vienan Karjalan ta Taipale-huuttorin vieraš Irina Rinkevič.

Lisäkši pitäy koroštua, jotta Taipalen isännän Gunderivin perehellä täytti 30 vuotta. Leonid ta Svetlana armahašti šäilytetäh perehistorijua ta kašvatettih kolme lašta, nyt autetah punukkojen kašvattamisešša. Šuuri rakkahuš perehellä ta kotimualla eläy šielä.

Ta pruasniekan lopušša on vain šuuri toiveh, jotta Vienan kylillä olis pitkä elämä, hyvie päivie ta rauhallisie öitä, jotta šiinä kašvais uušie taloja ta niissä šyntyis tervehie lapšie, jotta piettäis vesselie pruasniekkoja, jotta ihmiset vietettih Vienašša parašta aikua ta šäilytettih kotipaikkojen istorijua.



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Kodima
Kezaräk
Kezal küläs om äi radod. Tal’vel-ki om äi, no tal’vel kaik rigehtiba tehta radoid päivänvauktal. Tal’vhämär ajab aigoiš kodihe. A naku kezal küläs om toinevuitte elo! Kaik oma möhäsai irdal, i pened i vanhad.
Karjalan Sanomat
Muinainen asutus kaivettiin esiin
Petroskoin valtionyliopiston opiskelijoiden löytämät asuinpaikat ajoittuvat yli 6 000 vuoden taakse. Uikujoen rannalla asuneet esi-ihmiset olivat voineet olla kalliopiirrosten tekijöitä.
Kipinä
Minun sebranikad oma parahimad
”Minä kaiken aigan tahtoin sidä, no en meletand-ki, miše nece ani ekzotine živat voiži elädä minun pertiš.”
Kodima
Podporožjen eläjile vepsän kelen kursad tuliba mel’he
Kursad oli tehtud ”Vepsän kond: ühtes voim tehta kaiken”-projektan aigan, mitte sai Piterin agjan pämehen grantan.
Oma Mua
Ratijo
Karjalan kirjailijan Antti Timosen kertomuš oli valmissettu vuotena 1928.
Kipinä
Vepsän ma taihehkuviš
Venäman Rahvahaližele kuvadajale, akademikale, tetabale Karjalan mastarile Boris Nikolajevič Pomorcevale necen voden täudui 90 vot.
Karjalan Sanomat
Runola: Uusi kalenteri myyntiin marraskuussa
Vuoden 2023 etnokalenteri käsittelee paitsi Karjalan mytologiaa myös ekologiaan liittyviä aiheita sekä Kalevala-eepoksen historiaa.
Karjalan Sanomat
Ammattikoulutuksen laatu paranee
Uudet laitteet on hankittu Petroskoin teknologian ja yrittäjyyden opiston kahteen työpajaan. Tulevat kokit ja parturi-kampaajat harjoittelevat taitojaan mukavissa olosuhteissa.
Oma Mua
Uuzi opastusvuozi algavui uvvistetus školas
Priäžän školan opastujat on ruvettu opastumah uvvistetus školas. Kezän aigua školas on pietty perustehelline kohendamine.
Oma Mua
Taitaja Hovatta-muasteri oli hyvä laulaja
Palaka Remšu kerto, jotta hiän hyvin muistau omua ukkuoh. Ukko oli Niskajärven Hovatta, Lešoni. Hiän kävi laulamah lienöykö Petroskoih, vain ihan Moskovah šuaten 1937 vuotena. Ukko oli mainijo muasteri.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль