"Parku pelotti pahasti"

"Parku pelotti pahasti"

Marina Petrova
09.05.2022
Voitonpäivän edellä sotaveteraanin mieleen tulvahtavat vaikeat ajat ja niistä selviytyminen.
Ljudmila Smirnovan (os.Tsvetkova) lapsuus kotirintamalla oli vaikeaa. Hän teki raskasta työtä. 88-vuotiaana hän ei istu toimettomana. Työhön tottunut Smirnova viljelee itse maata ja hoitaa kotitöitä. Kuva: Marina Petrova
Ljudmila Smirnovan (os.Tsvetkova) lapsuus kotirintamalla oli vaikeaa. Hän teki raskasta työtä. 88-vuotiaana hän ei istu toimettomana. Työhön tottunut Smirnova viljelee itse maata ja hoitaa kotitöitä. Kuva: Marina Petrova

— Miehiä kulki eri puolilta kylää. Harmonikka soi. Naiset itkivät ääneen. Heidän parkunsa pelotti minua. Silloin olin 8-vuotias, muistelee Petroskoissa asuva Ljudmila Smirnova.

Vologdan alueen Dmitrijevskojen taajaman naiset saattoivat miehiään rintamalle. Vuosi 1941 oli menossa, ja sota vaati miehiä. Smirnovin perheestä lähti rintamalle kaksi miestä.

— Itkua ja parkua kuului sitten taajamassa usein, joka viikko, joka toinen päivä tai joka ikinen päivä, kun perheet saivat ilmoitukset läheisten kaatumisesta sodassa. Iho meni kananlihalle niitä kuunnellessa ja menee yhäkin aina kun muistelen, sotaveteraani sanoo.

Kun joku sai kuolinilmoituksen rintamalta, kaikki kyläläiset kokoontuivat kulttuuritaloon laulamaan laulelmia ja tanssimaan. Niin ihmiset selvisivät elämän haasteista. 

— Naiset lauloivat ja itkivät, ja me lapset istuimme lattialla ja pelkäsimme sitä, että jos äitimmekin ja isoäitimme kuolevat, niin jäämme yksin tässä sotamaailmassa, Smirnova sanoo.

Me lapset istuimme lattialla ja pelkäsimme sitä, että jos äitimmekin ja isoäitimme kuolevat, niin jäämme yksin tässä sotamaailmassa.
Ljudmila Smirnova

Taajamassa oli noin 80 hirsitaloa, ja jokaisesta miehet lähtivät rintamalle. Paikallisella Krasnoje znamja -nimisellä valtiontilalla ei riittänyt työvoimaa. Lapset ryhtyivät töihin. Yli 10-vuotiaat istuttivat perunaa, viljelivät ruista, ohraa ja kauraa sekä kasvattivat pellavaa ja herneitä. Lapset auttoivat naisia myös heinänteossa ja laidunsivat karjaa.

— Kun istutimme perunaa, jaoimme mukulan kahteen. Toisen puolikkaan panimme multaan, ja toisen saimme palkkana työstä. Näin elätimme itsemme ja perheemme. 

Korjuun jälkeen valtiontila lähetti perunaa ja viljaa rintamalle. Jos joku hoiti lehmiä, niin maitoa ja vasikoita otettiin rintamalle. Rintamalle toimitettiin myös kananmunia ja villaa sekä paikallisella meijerillä tuotettua pellavansiemenöljyä. Lapset käsittelivät pellavaa, naiset ompelivat pellavakankaasta vaatteita sotilaille. Kaikki eteen, kaikki voittoon! Näistä sanoista tuli iskulause sodan ensimmäisistä päivistä lähtien.

— Rintamalle oli lähetettävä tietty määrä tuotteita. Monille ei joskus jäänyt mitään. Smirnovit hoitivat lehmää, lampaita ja kanoja, joten he eivät kärsineet nälästä.

— Maitoa oli riittävästi. Valmistimme maidosta rahkaa ja voita. Käytimme heraa taikinan nesteenä. Leipä oli kotitekoinen. Söimme sitä lusikalla, koska se oli nestemäinen. Äitini oli sairaanhoitaja ja isäni lääkäri. Heille annettiin päivittäin 400 ja 500 grammaa leipää vastaavasti, Smirnova kertoo.

Maitoa oli riittävästi. Valmistimme maidosta rahkaa ja voita. Käytimme heraa taikinan nesteenä. Leipä oli kotitekoinen. Söimme sitä lusikalla, koska se oli nestemäinen.
Ljudmila Smirnova

Lapset työskentelivät valtiontilalla toukokuusta lokakuuhun. Muuna aikana he kävivät koulua. Dmitrovskojen taajaman lähistöllä sijaitsi kuusi kylää, joiden lapset kävivät samaa koulua. Jokaisella luokalla oppilaita oli enintään 15. Jos perheessä oli kaksi tai useampia lapsia, he kävivät koulua vuorotellen kenkien ja vaatteiden puutteen vuoksi.

— Koululaisten keskuudessa olin parhaana työntekijänä. Tein paljon työtä valtiontilalla ja olin esimerkkinä muille lapsille. Siitä kirjoitti myös koululehti, Smirnova huomauttaa.

Työ mitattiin työpäivissä, joiden mukaan suoritettiin maksut. 

— Fyysisesti raskain työ oli kuljettaa hevoskärryillä lantaa pelloille. Joskus pyörä juuttui kuoppaan. Kutsuin silloin muita lapsia nostamaan kärryt.

— Minulla ei ollut aikaa lasten leikkeihin talvellakaan. Oppituntien lomassa hoidin myös kotitöitä ja kehräsin villasta lankaa. Lapsuutta ei ollut.

Smirnova on työskennellyt ahkerasti koko ikänsä. Nytkin hän viljelee maata, istuttaa perunaa ja kasvattaa vihanneksia kasvihuoneissa kesämökillään. Hän tarjoaa lapsenlapsilleen suolakurkkuja, marinoituja tomaatteja ja hapankaalia.

— Taimet ovat jo kasvaneet ikkunalaudalla. Odotan kylvötöiden alkua. Minua harmittaa vain se, että koronavirustartunnan takia näköni on huononnut. Poikani auttaa minua.

Minulla ei ollut aikaa lasten leikkeihin talvellakaan. Oppituntien lomassa hoidin myös kotitöitä ja kehräsin villasta lankaa. Lapsuutta ei ollut.
Ljudmila Smirnova

Viikonloppuisin Ljudmila Smirnova käy kirkossa. Rukoilu antaa hänelle uskoa, voimaa ja kärsivällisyyttä.

— Kävin kirkossa vielä sodan aikana. Kylässä kirkko avasi ovensa varhaisaamulla. Työpäivä valtiontilalla alkoi kello viideltä. Ennen sitä kyläläiset kävivät kirkossa. Rukoilu auttoi kyläläisiä uskomaan voittoon, Smirnova kertoo.

Ljudmilan elämään on mahtunut monen lähimmän kuolema. Rauhanaikana hän menetti vanhempansa, siskonsa, miehensä ja kaksi tytärtään. Sota vei hänen kahden veljensä hengen. Toinen palasi rintamalta haavoittuneena ja kuoli pian paluunsa jälkeen. Toinen kaatui sodassa. 1990-luvulla Smirnova sai todistuksen, että hänen veljensä oli haudattu Saksassa. Vasili Tsvetkov kuoli syyskuussa 1944 sotavankina fyysiseen rasitukseen louhiessaan kivihiiltä.

— Kun toukokuussa 1945 saimme ilmoituksen voitosta, juoksimme koulusta kulttuuritaloon ja kirkkoon. Toiset naiset itkivät ääneen ilosta, toiset surusta. Monet miehet eivät palanneet kotiin, he kaatuivat sodassa. Monilla naisilla oli kova suru. Naapurini menetti kahdeksan lasta.

— Naiset itkivät. Taas kuului parku. Tuo parku on aina ollut muistissani.



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Ku ei keziä enne Iivananpäiviä, sit ei talvie enne Rastavua
Iivananpäivy (Kezä-Iivan) on suurembii kezäpruazniekkoi karjalazile. Vahnan aijan mugah se on 24. kezäkuudu da uvven — 7. heinykuudu.
Karjalan Sanomat
Vanhasta katukiveyksestä uusi nähtävyys
Aunuksessa vapaaehtoiset puhdistavat kivipäällystettä hiekasta, roskasta ja kurasta. Töiden aikana he ovat löytäneet vanhoja esineitä.
Karjalan Sanomat
Piirit edistävät liikuntakasvatusta
Liittovaltion hankkeen mukaan Kemin ja Mujejärven piireihin rakennetaan kaksi GTO-urheilukenttää. Niillä halukkaat voivat kuntoilla ja suorittaa GTO- liikuntakasvatusohjelman kokeet.
Karjalan Sanomat
EcoFest kaksipäiväiseksi urheilutapahtumaksi
Kansainvälinen urheilufestivaali EcoFest tarjosi useita aktiviteetteja urheilun harrastajille. Ohjelmassa oli uinti, SUP-lautailu, juoksu, sauvakävely, jooga ja pöytäjääkiekko.
Kipinä
Kusbo on parembi eliä?
Karjalah rodivunnuh Oles'a muutti perehinneh elämäh Amerikkah Kolorado-štuattah. Oles'a sanelou, kui eletäh da opastutah amerikkalazet lapset.
Kodima
Miš voib starinoita Venäman Pohjoižen verokeramik?
Petroskoiš radab Venäman Pohjoižen verokeramikan ozuteluz, kus om ezitadud enamba 50 harvinašt kalud savespäi.
Oma Mua
Kindahan zuakkunat on elavutettu festivualis
Mennyt pyhänpiän, 19. kezäkuudu, Kindahan kyläs jo 36. kerdua piettih juumorufestivuali. Tänävuon se oli omistettu syömizile da syöndytavoile.
Karjalan Sanomat
Petroskoin yliopisto: kiinasta uusi linja
Petroskoin valtionyliopisto avaa uuden opintolinjan. Opiskelijat oppivat kiinaa, englantia ja venäjää. Tänä vuonna linjalle pääsee 15 ihmistä.
Kipinä
”Kuki-rikku” - videožurnal lapsile
Maria Šašinal da Galina Baburoval sündui-ki idei tehta ilosine ”Kuki-rikku”-videožurnal vepsän da karjalan kelil. Projektan tegijad starinoičeba sen polhe tarkemba:
Karjalan Sanomat
Kuoromusiikki kaikui Petroskoissa viikonlopun yli
Kansainväliset laulujuhlat keräsivät yhteen noin 2 000 laulajaa Venäjältä ja Valko-Venäjältä.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль