Loksi

Loksi

Daniil ja Sofia Rigoninit
30.01.2023
Kontupohjalaiset koululaiset Daniil ja Sofia Rigoninit keksivät kertomuksia käpylinnun poikasesta Loksista.
Talvella pesään ilmestyi pikku käpylintu Loksi. Kuva: Margarita Jufa
Talvella pesään ilmestyi pikku käpylintu Loksi. Kuva: Margarita Jufa

Kontupohjalaiset koululaiset Daniil ja Sofia Rigoninit keksivät kertomuksia käpylinnun poikasesta Loksista. Daniil sai tietää käpylinnuista kun oli valmistanut kotitehtävää. Hän kertoi siskolleen linnusta, joka syö kävyn siemeniä ja kasvattaa poikasia talvella. Lapset yhdessä alkoivat keksiä tarinoita käpylinnuista. Äiti auttoi löytämään nimen tarinoiden pääsankarille. Jokainen eläin ja lintu saavat latinalaisen nimen. Käpylintu on Loxia, siitä syntyi nimi Loksi.


Tämä tapahtui talvella. Korkeamman kuusen latvalla, tiiheiden oksien siimeksessä oli pesä. Pesään ilmestyi pikku käpylintu Loksi.  Pesä oli lämmin, vanhemmat panivat huolellisesti sen pohjaan untuvaa ja sammalta vielä syksyllä. Pesä oli tehty oksista, jotka suojaavat lintuja talven kylmyydestä ja huonosta säästä . 

Loksi avasi silmänsä ja näki että hän ei ole pesässä yksin. Hänen vierellään oli pikku siskoja ja veli. He myös avasivat silmänsä ja pyysivät ruokaa: sisarukset avasivat nokkiaan ja piipittivät. Äiti myös oli vierellä. Hän lämmitti linnunpoikasia lämmöllään ja silitti hellästi nokallaan lasten harmaata untuvaa.

— Terve, pienoiseni. Hyvää syntymäpäivää, käpylinnut! Olettehan niin pikkusia ja pehmeitä. Kohta isä tulee ja tuo maukasta kuusipuuroa. Tykkäätte siitä varmaan!

Pyry ulvoi pesän ulkopuolella niinkuin halusi tunkeutua kodikkaaseen kotiin, peittää sen lumella ja jäähdyttää pakkasella. Kuitenkin äidin kanssa pikku käpylinnut eivät pelkää pyryä eivätkä pakkasta.

Äkkiä Loksi kuuli siipien räpytyksen. Joku lensi pesään. Loksi oli ihan pieni, mutta arvasi että tämä oli hänen isänsä. Sisarukset olivat iloisia että pappa tuli. Isä antoi makeat kuusen siemenet äidille. Äiti soseutti ne nokallaan, ja pienet kuusipuuron palaset joutuivat linnunpoikasien suihin. Loksi sulki silmänsä mielihyvästä.

— Ja nyt nukkumaan! äiti sanoi. Teidän on voimistuttava, jotta kasvaisitte terveiksi.

Poikaset nukkuivat, vain Loksi ei saanut unta. Hän halusi nähdä, mitä on pesän ulkopuolella. Loksi kurkisti äidin siiven alta, mutta ei nähnyt mitään. Metsään tuli yö. Loksilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä nukkumaan.

Pesä oli tehty oksista, jotka suojaavat lintuja talven kylmyydestä ja huonosta säästä .

Seuraavana aamuna Loksi heräsi myöhään. Hänen sisaruksensa ovat jo syöneet aamiaisen ja piipittivät iloisesti.

— Herää, herää, Loksi, kohta isä tulee. Hän näyttää meille jotain mielenkiintoista.

— Äiti, söisinkö aamiaiseni? kysyi Loksi. Hänen mahansa murisi.

— Tietysti, armas poikaseni. Mulla on kuusipuuroa sinulle, vastasi äiti hellästi.

Loksin suuhun putosi maukas herneen kokoinen pala, jonka hän söi mielellään.

Isä lensi pesään. Hänen nokassaan oli kuusenkäpy. Pienet käpylinnut katselivat sitä kiinnostuneina. He eivät nähneet kuusenkäpyä milloinkaan. Käpy tuoksui maukkaalta, ihan samoin kuin kuusipuuro, jota vanhemmat antavat poikasilleen. Isä piti käpyä voimakkailla varpaillaan, käänsi suomut ja kaivoi tuoksuvat siemenet pois. Äiti otti nämä siemenet suuhunsa. Siinä ne tulivat pehmeiksi ja maukkaiksi. Näin linnunpoikaset saivat tietää, miten valmistetaan heidän lempiruokaan.

Loksi huomasi että isä ei anna kaikki siemenet äidille. Jotkut hän heittää maalle. Loksi kysyi äidiltään, mitä tämä tarkoittaa. 

— Tällä tavoin me autamme oravia ja muita jyrsijöitä saamaan rukkaa talvella, äiti vastasi. Heillä ei ole voimakasta nokkaa, talvella on vaikeata saada ruokaa. Sitä paitsi maahan pudonneista siemenistä kasvavat uudet kuuset. Ihmiset sanovat meitä metsänhoitajiksi.

Loksi myös halusi ottaa siemenet kävystä. Hän hyppäsi ylös ja istui isän viereen pesän reunalle. Mutta kuinka Loksi yrittikin ottaa siemenet kävystä pois, ei hän onnistunut.

— Älä huoleile, Loksi, äiti sanoi. Näetkö, isän nokan kärjet menevät ristiin. Tällaisella nokalla on helppoa ottaa siemenet. Sinun nokkasi on vielä suora, koska olet liian pieni. Se tulee ristimäiseksi, kun kasvavat. Nyt syö puuroa ja voimistu.

Tällä tavoin me autamme oravia ja muita jyrsijöitä saamaan rukkaa talvella, äiti vastasi.

Käpylinnun poikaset ovat kasvaneet ja voimistuneet. Loksi huomasi, että hänelle ilmestyi kauniit oranssin väriset ja keltaiset höyhenet harmaan untuvan asemesta. Veikolla myös samat ilmestyivät. Siskojen höyhenet olivat toisenlaisia, vihreitä kuten äidillä. Loksi piti uusista höyhenistä kovasti.

Isä kertoi, että käpylintuja kutsutaan pohjoisiksi papukajoiksi heidän höyhenpuvuistaan. Isä lenteli kaukana ja kuuli, mitä ihmiset ovat sanoneet. Isä sanoi vielä, että Loksin höyhenet kohta tulevat punaisiksi samoin kuin hänelläkin. Loksi oli iloinen tästä, koska halusi olla voimakas ja sitkeä kuin hänen isänsä, joka ei pelkää kovimpia pakkasiakaan.

Äiti ja isä alkoivat jättää pesänsä yhdessä. Joka kertaa äiti antoi varoituksen:

— Kunnes palaamme älkää nousko pois pesästä, pysykää poissa näkyvistä. Älkää istuko pesän reunalla. Meillä ei ole vastustajia, mutta tuuli taitaa puhaltaa ja pudottaa teidät puusta alas. Istukaa yhdessä ja lämmittäkää toisianne.

Isä ja äiti taas lensivät pois. Loksi masentui ja hänelle tuli ikävä. Hän päätti istua pesän reunalle, jotta nähdä paremmin, milloin vanhemmat palaavat.

Äkkiä nousi tuuli ja yritti kaataa linnunpoikasen kumoon. Loksi tarttui oksasta ja jäi riippumaan pää alaspäin. Samana aikana äiti lensi kotiin ja auttoi Loksia palaamaan pesään. Loksi pelästyi kovasti, äitikin torui kovasti. Loksi ei tehnyt tätä enää koskaan

Vanhemmat alkoivat opettaa poikasia lentämään. He istuttivat lapsensa pesän reunalle ja työnsivät nokillaan

Lähellä olevilla kuusilla kasvaneet kävyt loppuivat. Käpylintujen perheen oli lähdettävä matkaan.

— Lapset, äiti sanoi, - tuli aika poistaa pesäämme. Käpylinnut lentävät paikasta paikkaan ja etsivät, missä kasvaa enemmän käpyjä. Katsokaa, kaikki naapurimme kerääntyivät täällä ja odottavat lähtöä. Te ette vielä osaa lentää. Minä ja isä autamme teitä tässä asiassa.

Vanhemmat alkoivat opettaa poikasia lentämään. He istuttivat lapsensa pesän reunalle, työnsivät nokillaan ja rohkaisevat:

— Lennä, älä pelkää!

”Älä pelkää!” on helppoa vain sanoa. Loksi katseli alaspäin. Korkea on! Hän puristi silmänsä kiinni. Sitten hän levitti siipiään, tunsi, että tuuli kantaa hänet ja aloitti ensimmäisen lennon. Loksi avasi silmänsä ja näki paljon muita käpylintuja, jotka odottavat perhettä. On sääli jättää kotia, mutta lähtö on välttämätön.

Käpylinnut lähtivät matkaan. Lensivät kautta mäntymetsää, sitten alkoi kuusimetsä, täpötäynnä käpyjä. 

Käpylinnut ratkaisevat jäädä asumaan tähän metsään. Vanhemmat alkoivat rakentaa uusi pesä. Lapset lentelivät lähellä. Loksi huomasi, että ilma tuli lämpimäksi ja lumi tummemmaksi. Aurinko lämmittää höyheniä. Loksi ilahdutti, lensi aurinkoa kohti ja alkoi laulaa. Kevät on tulossa!



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Olen ku ven’alaine futbolistu: hyvin tiijän siännöt
Afriekkalazen puutundu karjalazeh kyläh on ani harvu šeikku. Douhturi Ogbue Gabriel Džideofor ruadau Vieljärvel tostu kuudu. Kui elähteleh lämmän muan ristikanzu pohjazes kyläs?
Kipinä
Hoivu leiby
Valgo-Ven’an rahvahan suarnu.
Karjalan Sanomat
Hanke edistää karjalaista kieltä ja nukketeatteria
Karjalankielisiä nukkenäytelmiä harjoitellaan harrastajateatterissa huhtikuusta alkaen.
Oma Mua
Pohjolan luomua: šuunnitelma eistäy käsitöitä Karjalašša
Uuši käsityöalan kehityššuunnitelma on valmisteilla Karjalašša. ECHO-yhissykšen omat ta ulkopuoliset asientuntijat luajitah šitä viijen vuuvven ajalla.
Oma Mua
Nuorilla kepalaisilla ei ole aikua ikävöijä
Tänä vuotena Kepan Ort’t’o Stepanovilla nimitetyššä pieneššä koulušša opaštuu 13 lašta. Še on Kalevalan piirin pienin koulu.
Karjalan Sanomat
Torvi-CAMP kutsuu mukaan
Nuoret soittajat Venäjän eri alueilta kokoontuvat musiikkileirille, joka käynnistyy Petroskoissa maaliskuun lopussa. Viiden leiripäivän aikana he tutustuvat erilaisiin perinteisiin puhallussoittimiin.
Karjalan Sanomat
Puškin-kortti: Ohjelman suosiota on syytä lisätä
Yli 10 000 Puškin-korttia jäi käyttämättä Karjalassa. Kulttuurityöntekijät aktivoituivat ja lähtivät kouluihin kertomaan kortin mahdollisuuksista.
Oma Mua
KniiguMelliččä: “Periodikašša” esitettih uušie kirjoja
Karjalan tašavallan kanšojen yštävyštalošša jokavuotisešša KniiguMelliččä-esittelyššä Periodika-kuštantamo kerto vuotena 2022 julkaistuista kirjoista.
Oma Mua
Talo muuttu musejokši
Petroskoilaini Jelena Panfilova lunašti 150 vuotta vanhan talon 1900-luvun lopušša. Turistiloilla kerrotah talon istorijua ta näytetäh kauppiehan kauppua, kumpani on rekonstruoitu vuotena 2015.
Karjalan Sanomat
Koululainen suunnitteli bionisen käsiproteesin
Petroskoilainen yhdestoistaluokkalainen Vladislav Sambuk kehitti bionisen käsiproteesin ja voitti Petroskoin tulevaisuus -konferenssin ATK-sarjassa.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль